Nyt voin sanoa tehneeni tunikan itsekeksimälläni ohjeella. Paitsi, että… No, niin. Voin sanoa. Kaikki ei tosin mennyt aivan suunnitellusti. Olisin saanut tunikan varmasti valmiiksi reilussa viikossa, ellei…
Malli on oikein hyvä – olen näemmä taitava keksimään tuosta noin vain neulemalleja. Nyt tosin tekisin siihen pieniä viilauksia, mutta noin pääosin se toimii. Palmikosta tuli hieno ja juuri sellainen kuin halusinkin. Vielä voisin harkita hihoihin palmikon tekemistä.
Aloittaessani tunikan tekemisen tapaninpäivänä en vielä omistanut silmukkamerkkejä. Työtä helpottaakseni halusin kuitenkin merkitä jollain tavalla kerroksen alkusilmukan sekä etu- ja takakeskikohdan. Laatikostani löytyi muutama klemmari, joten käytin niitä silmukkamerkkeinä. Hyvin toimi.
Lankana käytin
Rouva Pyryn verkkokaupasta ostamaani ruskeaa Alfa-lankaa. Ei vain tullut mieleenikään kysyä etukäteen näkeviltä silmiltä, millaista ruskeaa se on. Koska lanka oli poistotuote, sitä sai tilata vain kolme kerää kerralla. Eihän nyt kolme 50 gramman kerää riitä mihinkään! Kahdessa päivässä olin ne neulonut ja uusi tilaus meni sisään. Uudenvuodenreissujen tähden sain lisää lankaa vasta viikon päästä, silloin neuloin ne kolme kerää päivässä… Vieläkin uupui.
Minusta tuntui hölmöltä tilata samaa lankaa samasta kaupasta niin monta kertaa perättäin, siispä etsin toisesta verkkokaupasta sitä samaa. Hain Alfa-lankaa värin numerokoodilla, joka sanallisen selityksen (ruskea) lisäksi Rouva Pyryn kaupassa kerrottiin. Yhdestä lankakaupasta löysin lankaa samalla numerokoodilla, mutta värin selitys olikin "peige". Mikaelin selitys lankani väristä oli sen verran häilyvä, että uskoin jonkun muun voivan kutsua sitä lankaa peigeksi,niinpäpistin tilaukseen –samalla tilasin myös oikeita silmukkamerkkejä (klemmarit olisivat ehkä tulleet halvemmaksi ja ajavat aivan täysin saman asian).
Lanka tuli minulle alkuviikosta. Peige oli peige, eikä siis samaa väriä kuin minun käyttämäni lanka. Rouva Pyryltäkin se oli päässyt jo loppumaan enkä usko, että poistotuotteena ollutta lankaa ihan heti palaisi valikoimiin. Minulta puuttui työstä enää ehkä vajaan 50 g kerän verran…
No, koska muutenkin olin jo kehitellyt ohjettani eteenpäin enkä jaksanut purkaa koko hommaa, neuloin tunikani loppuun vihreällä langalla, jota minulta sattui löytymään ja jonka tarkemmasta laadusta en osaa sanoa. Nyt se tuskin tulee erityisen aktiiviseen käyttöön. En tiedä, miten hyvin nuo ruskea ja vihreä sointuvat toisiinsa. Aion tilata (riittävästi) jotain muuta lankaa, jotta saisin tehtyä samalla mallilla käyttökelpoisen tunikan. Samalla voisin myös oikeasti yrittää kirjoittaa sen ohjeenkin niin, että mahdollisesti joku muukin kuin minä tajuaa, miten se syntyi.
Sain tunikani siis tänään valmiiksi. Kaikki reunat – helma, hihat ja pääntie – menevät rullalle ja repsottavat. Pistin tunikan petarin alle pinnotukseen. Kuvan läiskäisen mukaan, kunhan irrotan kuivuneen tunikan pinnotuksestaan. Saatte sitten kertoa mielipiteenne hieman vaiherikkaasta tunikastani.
P.s. Inhoan lankojen päättelemistä. Mietin myös, miksi kummassa vaivauduin päättelemään kaikki tunikan langat, jos se ei edes ole tulossa aktiiviseen käyttöön..
P.P.S. Kun pohdin, tekisinkö peigestä langasta vaikka kaulaliinan, Mikael sanoi: "Tai sitten sä voit tehdä siitä jotain mulle." Niinpä puikoilla on nyt peige pipo valmistumassa. Tuo on niin isopäinen herra, että neulon sitä 5+1 sukkapuikolla, kun ei sopivan kokoisia pyöröpuikkojakaan löytynyt.
Edit 27.1.:
Tässä se vihdoin on, mikäli osui kuvaan. Sokkovalokuvaus on kovin hauska laji. Taaskin oli pakko itse se kuva napata, vaikka tietysti voisi tuota kotonani majailevaa miestä käyttää apuna... Mutta juuh.
Vasta tänään tulin myös kysyneeksi, miltä pakon sanelema väriyhdistelmä tunikan yläosassa oikein näyttää. "Helvetin hyvältä", kuului vastaus. Ihan sitä en olisi osannut odottaa. Onko tämä siis ihan käyttökelpoisen näköinen? Hmm.
