Joululahjoja

Näistä piti kirjoittaa jo ennen aattoa, mutta mutta... Joltakulta meinasi aika loppua kesken ja bloggaaminen jäi - hyvä, että sain lahjat ajoissa valmiiksi. Mutta tällaisia tuli tänä vuonna pukin apulaisena käsin tehtyä:





Ylemmän kuvan neuletakin sai eräs pikkumies. Takki on tehty tällä ohjeella. Langan menekki oli aavistuksen suurempi kuin osasin odottaa, niinpä tuli tehtyä luovia ja postmoderneja ratkaisuja sen suhteen, milloin langan väri oikein vaihtuukaan. Lähikaupoistamme (Siwa, S-market ja K-supermarket) ei löytynyt mustaa Seitsemää veljestä - oikeastaan Siwa oli ainut, josta edes lankaa löydettiin - tai silminäni ollut Mikael ei vaan löytänyt. Niinpä napinläpien kohdassa vaihtui langan laatukin... En todellakaan neulonut napinläpien jälkeen enää ihan sitä ohjeen mukaista kymmentä kerrosta, kun muutenkin meni neuloessa pe-la-yönä puoli kahteen. Aattoaamuna päättelin langat ja nappasin kuvan, mutta jätin nappienkin ompelun pikkumiehen äidin huoleksi; pistin tosin pakettiin mukaan napit (ja yhden ylimääräisen napin) sekä lankaa. Ole hyvä vaan, Maija...

Tämä neuletakki sisälsi aika monta työvaihetta, joita inhoan. Tässä ne siinä järjestyksessä, missä tulivat vastaan työtä tehdessä: saumojen ompelu, silmukoiden poimiminen ja lankojen päätteleminen. Napinlävetkään eivät ole ykkössuosikkejani, niistä tulee aina kauhean rumia. Saumoja en oikeasti osaa ommella mitenkään kivasti, nekin ovat rumia ja jäykkiä. Lankojen päätteleminen on vaikeaa, tylsää ja hidasta, eikä niistäkään koskaan mitään siistejä tule. Silmukoiden poimiminen... Noh, hidasta, raskasta ja epäsiistiä. Perjantai-iltana sormeni olivat aivan jumissa neulomisesta ja etenkin niiden silmukoiden poimimisesta reunasta.

Olen kuljettanut muutosta toiseen mukanani pahvilaatikollista iäisyyden vanhoja rottinkeja ja paria koripohjaa. Kaksi ja puoli vuotta sitten tein niistä viimeksi korin, nyt taas. Halusin punoa korin samalla tavalla kuin sen edellisen korini, mutten enää muistanut, miten se meni. Yritin pari kertaa, purin ja yritin, ennennkuin tajusin kaivaa edellisen korin malliksi. Yläreunan päättely tulikin sitten ihan vain luovasti omasta päästä, kun siinäkin ensin mokasin. korin mukana piti olla myös piimäkakkua, mutta tuotannossa tapahtui virheitä ja kakku on edelleen keittiössämme vuuassa, josta voi mukavasti lusikoida hyvin murustavaa kakkua.

Näiden lisäksi pari kaveria sai/saa kauratyynyn, kun tulin ostaneeksi "hieman" ylimitoitetusti fleegeä...

*******

Joululahjatuotannon jälkeen aloitin heti itseleni tunikan tekemisen. Ihanaa neuloa paksulla langalla, kun työ eteneekin nopeasti. Eilen "anoppilassa" istuessani neuloin testitilkkua nähdäkseni, osaanko tehdä palmikkoa ja millaista palmikkoa haluaisin tunikaani tehdä. Ihan nättiä palmikkoa sain aikaan ja löysin palmikkotavan, jota käyttää: kuuden silmukan palmikkoa niin, että joka toinen palmikko kääntyy vasemmalle, joka toinen oikealle. Se näyttää siis letiltä. Teen ne myös osin päällekäin, en siis käytä palmikkooni yhteensä 12 silmukkaa, vaan 10.

Tänään piti jo tilata lisää lankaa, sillä kohta olen neulonut nuo kolme ostamaani kerää...

Joululahjoja ja nettiostoksia

Päätin luottaa omiin valokuvaustaitoihini enkä tarkistuttanut kenelläkään tässä päivityksessä esiintyviä kuvia, joiden kuvauspaikkana toimi meidän olohuoneen matto. Toivottavasti edes melkein onnistuivat...


Sain kuvassa olevan lankakerän ystävältäni joululahjaksi (uskallan esitellä sen täällä näin ennen joulua, sillä se ojennettiin minulle somasti muovikassissa ja samalla esiteltiin kassin sisältö). Mutta mitä ihmettä tuosta langasta voi tehdä?

Langan saatesanat olivat: "tässä sulle tällasta sormivirkkauslankaa." Teenkö minä siitä sitten piiiiiitkän madon? Vai voiko sormin virkata jotain muutakin kuin ketjusilmukkaa? Vai pitäisikö minun ostaa joku iso virkkuukoukku? En tiedä yhtään, mihin tuollaista lankaa käyttää. Ideoita?


Tämän kuvan sisältönä on ensimmäiset lankaostokseni netistä, Rouva Pyryn lankakaupasta. Näistä pitäisi syntyä ihan omalla ohjeella tunika. Tajusin tosin tilauksen tehtyäni, ettei nuo langat taida riittää... Olen tottunut vain Seitsemän veljeksen isoihin lankakeriin enkä sitten osannutkaan ajatella, ettei kolme kerää ehkä riitäkään tunikaan. NO, aina voi tilata lisää...

Minulla on oikein hieno suunnitelma tulevasta tunikastani, mutta sen kimppuun pääsen vasta sitten, kun olen puikoilla olevan joululahjan neulonut valmiiksi. Tällä hetkellä ainakin on kova luotto siihen, että päässäni syntynyt malli toimii kivasti - saa nähdä sitten, kun alan sitä tehdä. Ohje myös ilmestynee tänne, kunhan olen tunikani valmistanut ja kirjannut ohjeen ylös. Huh, mikä tavoite! En ole vielä koskaan neulonut mitään niin suurta... Ja aion aloittaa omalla ohjeella. Elämässä täytyy olla haasteita.

Roy Jacobson: Ihmelapset

Otin tämän kirjan luettavakseni omallakin mittapuullani hieman omituisesta syystä: minun piti haastatella äänikirjanlukija Mikko Laurosta, enkä ollut kuunnellut yhtään hänen lukemaansa kirjaa. Niinpä tämä Celiasta valikoitui. Ei ollut huono valinta.

Ihmelapset kertoo norjalaisesta yksinhuoltajaäidistä ja hänen kymmenvuotiaasta pojastaan, pojan näkökulmasta. Erinäisten sattumien kautta perheeseen muuttaa myös pojan siskopuoli, narkkariäidin 6-vuotias tyttö. Arvata saattaa, ettei narkomaanin lapsi ole mikään helppohoitoisin unelmatytär. Tarinassa vilisee mös naapuruston lapsia, esimerkiksi poika nimeltä Emmi.

Pääjuonena on selvästi Lindan tulo perheeseen, mutta meheviä sivujuoniakin riittää pojan (en nyt millään muista sen nimeä...) rakkaustarinoista ja muista touhuista vuokralaisen välistä hieman epäilyttävään käytökseen. "Aikuisten maailmassa" on asioita, jotka poikaa välillä hämmentävät, kun taas välillä hän antaa niiden jäädä omaan arvoonsa.

Vaikka teksti on kirjoitettu kymmenvuotiaan pojan näkökulmasta, tämä ei ole mikään lastenkirja. Näkökulman takia jää kuitenkin monta asiaa selvittämättä: mikä äidin sisarusten välillä oikein on? Mitä lääkkeitä Lindalle syötettiin? Kuka vuokralainen oikeasti oli? Voi myös olla, että asiat on kerrottu niin rivien välissä, etten minä vain ole löytänyt niitä vielä sieltä. Ehkä tämä kirja vaatii oikeasti toisenkin lukukerran avautuakseen.

Harvoin kiinnitän erityisemmin huomiota lukijan lukutapaan. Nyt kuitenkin olin tavannut Mikko Laurosen nenätysten ennenkuin aloitin tätä kirjaa. Tapaamisen perusteella minusta tuntui hänen puhetapansa niin ilmeikkäältä että mietin, kuinka se lukemiseen oikein sopii. Ihan hyvin sopi, vaikka lopputuloksesta välillä kuuleekin, mitkä pätkät on luettu yhdellä lukuvuorolla; lukemisen intensiteetti kasvaa loppua myöten ja seuraavalla aloituskerralla se on taas matalampi. Siinä kohtaa vaihtui myös luku (olettaisin näin, vaikkei kirjaa oltukaan jaettu numeroituihin tai nimettyihin lukuihin), mutta silti lukemisen intensiteetin muutos kuului liian selvästi. Tai ehkä intensiteetin muutos on väärin ilmaistu... Niissä kohdissa, joissa huomaa, että sen kertainen lukeminen on aloitettu siitä, Laurosen äänenkorkeus on matalampi ja -väri ehkä hieman tummempi kuin juuri päättyneessä jaksossa.

Uusi alku

Tämän ihanaisen kirjallisuusblogini pitäminen on vähän jäänyt. Ehkä voin syyttää vuoden 2009 kesälomaa ja sitä, etten ollutkaan koko ajan netin äärellä päivittämässä. Toisaalta en muista tuosta kesästä enää niin paljoa, jotta voisin hyvällä omallatunnolla sitä syyttää. Niinpä en ala edes selitellä, mihin on jäänyt ja miksi. (Voi myös olla, etten vaan jaksanutkaan kehittää aina kirjoitettavaa kaikesta lukemastani.)

Joka tapauksessa, kun tällaisenkin blogin olen itselleni mennyt luomaan, ajattelin herätellä sitä uudestaan henkiin - paremmalla onnella, toivottavasti. Henkiinherättämisinnossani aion myös hieman muuttaa konseptia: koska kirjallisuus ei ole ainut harrastuksistani, laajenee tämä blogi myös käsitöiden suuntaan. Olen vakaasti sitä mieltä, että nimi 'Kirjavaa' ei sulje missään määrin pois neuletöitä tai muita kätösin värkkäämiäni asioita, niistä kun usein kirjavia värejä löytyy.

Niinpä aloitamme tämän uuden elämän lähinnä tilannepäivityksellä; viime aikoina olen lukenut suurimmaksi osaksi ensi kevään pääsykokeita silmälläpitäen sosiologiaa, kaunokirjallisuudesta viimeksi norjalaisen Roy Jacobsin Ihmelapset. Käsitöissä taas työnalla on yksi joululahja ja yhdet villasukat, suunnitelmissa toinen joululahja ja yksi tunika.

Näillä tällä kertaa, katsotaan jatkoa.