Ylemmän kuvan neuletakin sai eräs pikkumies. Takki on tehty tällä ohjeella. Langan menekki oli aavistuksen suurempi kuin osasin odottaa, niinpä tuli tehtyä luovia ja postmoderneja ratkaisuja sen suhteen, milloin langan väri oikein vaihtuukaan. Lähikaupoistamme (Siwa, S-market ja K-supermarket) ei löytynyt mustaa Seitsemää veljestä - oikeastaan Siwa oli ainut, josta edes lankaa löydettiin - tai silminäni ollut Mikael ei vaan löytänyt. Niinpä napinläpien kohdassa vaihtui langan laatukin... En todellakaan neulonut napinläpien jälkeen enää ihan sitä ohjeen mukaista kymmentä kerrosta, kun muutenkin meni neuloessa pe-la-yönä puoli kahteen. Aattoaamuna päättelin langat ja nappasin kuvan, mutta jätin nappienkin ompelun pikkumiehen äidin huoleksi; pistin tosin pakettiin mukaan napit (ja yhden ylimääräisen napin) sekä lankaa. Ole hyvä vaan, Maija...
Tämä neuletakki sisälsi aika monta työvaihetta, joita inhoan. Tässä ne siinä järjestyksessä, missä tulivat vastaan työtä tehdessä: saumojen ompelu, silmukoiden poimiminen ja lankojen päätteleminen. Napinlävetkään eivät ole ykkössuosikkejani, niistä tulee aina kauhean rumia. Saumoja en oikeasti osaa ommella mitenkään kivasti, nekin ovat rumia ja jäykkiä. Lankojen päätteleminen on vaikeaa, tylsää ja hidasta, eikä niistäkään koskaan mitään siistejä tule. Silmukoiden poimiminen... Noh, hidasta, raskasta ja epäsiistiä. Perjantai-iltana sormeni olivat aivan jumissa neulomisesta ja etenkin niiden silmukoiden poimimisesta reunasta.
Olen kuljettanut muutosta toiseen mukanani pahvilaatikollista iäisyyden vanhoja rottinkeja ja paria koripohjaa. Kaksi ja puoli vuotta sitten tein niistä viimeksi korin, nyt taas. Halusin punoa korin samalla tavalla kuin sen edellisen korini, mutten enää muistanut, miten se meni. Yritin pari kertaa, purin ja yritin, ennennkuin tajusin kaivaa edellisen korin malliksi. Yläreunan päättely tulikin sitten ihan vain luovasti omasta päästä, kun siinäkin ensin mokasin. korin mukana piti olla myös piimäkakkua, mutta tuotannossa tapahtui virheitä ja kakku on edelleen keittiössämme vuuassa, josta voi mukavasti lusikoida hyvin murustavaa kakkua.
Näiden lisäksi pari kaveria sai/saa kauratyynyn, kun tulin ostaneeksi "hieman" ylimitoitetusti fleegeä...
*******
Joululahjatuotannon jälkeen aloitin heti itseleni tunikan tekemisen. Ihanaa neuloa paksulla langalla, kun työ eteneekin nopeasti. Eilen "anoppilassa" istuessani neuloin testitilkkua nähdäkseni, osaanko tehdä palmikkoa ja millaista palmikkoa haluaisin tunikaani tehdä. Ihan nättiä palmikkoa sain aikaan ja löysin palmikkotavan, jota käyttää: kuuden silmukan palmikkoa niin, että joka toinen palmikko kääntyy vasemmalle, joka toinen oikealle. Se näyttää siis letiltä. Teen ne myös osin päällekäin, en siis käytä palmikkooni yhteensä 12 silmukkaa, vaan 10.
Tänään piti jo tilata lisää lankaa, sillä kohta olen neulonut nuo kolme ostamaani kerää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti