4. Katja Kallio: Karilla

Karilla-kirjan päähenkilönä on Katariina, joka tekee työkseen ääninauhoja mainoksiin, dokumentteihin ja esimerkiksi navigaattoreihin. Katariina asuu Suomenlinnassa tyttärensä ja valokuvaajamiehensä kanssa. Eräänä päivänä Katariinan ovelle ilmestyy poliiseja, jotka kertovat hänen isänsä kuolleen. Katariina ei ole tavannut isäänsä 30 vuoteen, joten hän hämmästyy siitä, että hänet oli ilmoitettu isän lähimmäksi omaiseksi. Poliiseilta hän saa myös tietää, että hänellä on kolme nuorempaa sisarusta, josta hän ei ole tiennyt mitään.

Kirjan aikana sisarukset tutustuvat arkaillen toisiinsa ja pohtivat yksin ja yhdessä, kuka heidän isänsä oikein olikaan. Mies, joka sai naisilta jalat alta mutta kuoli silti yksin. Koomista on, että Karin, sisarusten isän, kaikkien kolmen tyttären nimi on Katariina. Sisarukset eivät olleet varautuneet saamaan yhtäkkiä itselleen kolmea sisarusta, eikä sisarusten välille synny yhteenkuuluvuutta.

Romaanin tapahtumia katsellaan välillä päähenkilö-Katariinan, tämän miehen Ollin tai muiden sisarusten silmin. Se tekee kerronnasta monipuolisempaa. Teksti on paikoin koomista, paikoin jopa hiukan ahdistavaakin. Kallio osaa kertoa ihmissuhteista hyvin ja syväluotaavasti. Kirja oli varsin mielenkiintoinen ja oikein harmitti, ettei sisarusten välille syntynyt mitään sen kummempaa.

3. Danielle Steel: Talo

Mitä voi odottaa kirjalta, jonka nimi on Talo? Siis ihan oikeasti, pelkkä Talo - mielikuvituksellista. Hyvin moneen kertaan mietin, minkä ihmeen takia Talosta on tullut koko kirjan nimi, mutta loppujen lopuksi se kuvaa kirjaa täysin.

Kaikki tapahtuu San Franciscossa, oikeastaan hyvin pienellä alueella. Sarah Anderson on lakimies, joka pitää silmällä verolakien uusimpia muutoksia ja uudistaa asiakkaidensa testamentteja. Työnarkomaanina Sarahin parhaaksi ystäväksi ja isähahmoksi on muotoutunut hänen lähes 100-vuotias asiakkaansa, jolta Sarah perii omaisuuden ja saa neuvoksi käyttää rahat johonkin ylelliseen ja jännittävään. Sarahin elämä ei ole ylellistä, vaan hän elää vaatimattomasti kaksiossaan sekasorron ja vanhojen huonekalujen keskellä, tapailee miesystäväänsä viikonloppuisin ja tekee 12 tunnin työpäiviä.

Sarahin edesmennyt asiakas asui vanhan, suuren ja arvokkaan kartanon ullakolla. Hänkin oli eläessään työnarkomaani, eikä koennut tarvitsevansa taloltaan muuta kuin paikan, jossa nukkua. Perillisistä kukaan ei halua tuntemattomaksi jääneen isosetänsä taloa San Franciscossa ja talo laitetaan myyntiin. Sarahia kiinnostaa talon menneisyys; tarina Lilly-rouvasta, joka jätti perheensä ja lähti Ranskaan. Viisikerroksisen 1923 rakennetun talon kohtalo on vaakalaudalla, harvat nykypäivänä haluavat lähteä kunnostamaan niin vanhaa taloa, jolle ei ole tehty mitään rakentamisen jälkeen. Kiehtova tarina, kaunis talo ja perintörahat saavat Sarahin ostamaan talon itselleen ja ryhtymään entisöimään sitä.

Entisöinti on suuri projekti ja Sarahin apuna on arkkitehti Jeff. Jeffin tapaamisen jälkeen monet suhteet menevät uusiksi ja Sarahin elämä kääntyy suuntaan, jota hän ei olisi ikinä osannut kuvitella itselleen. Kaikki linkittyy siihen 2700 neliötä kattavaan vanhaan taloon.

Tämä oli kerrankin kirja, jonka loppuminen ei haitannut minua; kaikki oleellinen tuli kerrottua ja loppu oli kaunis, juuri kirjaan sopiva. Paljon ihmissuhdekiemuroita ja ihmiskohtaloita. Mukana oli hyvin ihastuttavia ja hyvin vihastuttavia hahmoja. Erityisesti Sarahin mummo ja arkkitehti Jeff olivat minun mieleeni.

Joku kirjan kirjoitustavassa häiritsi suuresti. En osaa sanoa, onko häiritsevä tekijä ollut jo alkuperäisteoksessa vai tullut vasta suomennoksen kautta. Joka tapauksessa silmäänpistävää oli se, kuinka samoja asioita toisteltiin peräkkäisissä lauseissa, välillä hyvin moneenkin kertaan. Joku muukin kirjoitustekninen puoli välillä häiritsi, muttei ilmeisesti niin paljon, että muistaisin sen yhä. Varsin miellyttävää ja kepeää luettavaa kaikenkaikkiaan.

2. Suzanne Collins: Nälkäpeli

En ollut kuullut kirjasta mitään, ennen kuin se päätyi käsiini Celian kirjakerhon "15+" kautta. Kirjan nimi Nälkäpeli ei herättänyt oikein mitään odotuksia... Mutta takakansi sitten jo havahdutti.

Nälkäpeli on karu kertomus ihmiskunnan julmuudesta. Panem on valtakunta, joka syntyi tuhoutuneen Pohjois-Amerikan tilalle. Panemissa on keskus, Capital, ja 13 vyöhykettä. Mitä kauempana vyöhyke on keskuksesta, sitä köyhempää siellä on. Kolmannellatoista vyöhykkeellä ei ole asukkaita ollenkaan. Jokaisen vyöhykkeen on tehtävä töitä Capitalin asukkaille, jossa ihmiset eivät edes tunne sanaa "työnteko".

Panemin asukkaat nousivat kapinaan johtajiaan vastaan ja rangaistukseksi kehitettiin Nälkäpeli. Jokaisen vyöhykkeen on arvottava 12-18-vuotiaista nuoristaan yksi tyttö ja yksi poika osallistumaan vuotuiseen mittelyyn. Nälkäpeli on tosi-tv-ohjelma, jonka osaanottajat tulevat arvalla pakotettuina ja jossa voi olla vain yksi voittaja: se, joka jää viimeisenä henkiin. Vanhempia pakotetaan katsomaan, kuinka heidän lapsensa murhaavat toisiaan ja taistelevat hengestään raa'oissa luonnonolosuhteissa. Voittajan vyöhyke saa loistavia palkintoja,suurimmaksi osaksi elintarvikkeita. Capitalin asukkaille Nälkäpeli on pelkkää viihdettä, vyöhykeläisille usein tuskaa ja murhetta.

Kirjan päähenkilö Katniss on 16-vuotias salametsästäjä. Hän asettuu vapaaehtoiseksi Nälkäpeliin pelastaakseen pikkusiskonsa, jonka kohdalle arpa osuu. Katniss on voimakastahtoinen ja temperamenttinen nuori, jota ei niin vaan käskytetä.

Kunnon nuortenkirjan tapaan Nälkäpelissäkin on rakkaustarina ja kolmiodraamaakin löytyy. Nälkäpelin rakkaustarina oli ehkä hieman liian klassinen ja loppuratkaisu ilmiselvä. Kuitenkin tämän kirjan loppuessa ajatukseni oli: ei vielä, tahdon tietää enemmän. Onneksi Nälkäpeli on trilogia ja on varmaan trilogialle ihan hyvä, jos mielenkiinto riittää ensimmäisestä osasta eteenkin päin.

1. L.M. Montgomery: Runotyttö maineen polulla

Kyllä, päädyin Runotyttöjen ääreen vasta lukiossa. Minun on pitänyt jo hyvin, hyvin pitkään lukea ne, mutten aikaisemmin saanut millään lainattua niitä kirjastosta. Vasta Kaisa Ikolan Betty sai minut viimein tarttumaan Runotyttöihin. Muutamia vuosia sitten olen Montgomeryltä lukenut jonkin muun kirjan, jonka nimeä en enää muista.

Tyttökirjat ovat ihania, Montgomery on ihana ja Runotyttö on ihana. Luin ennen tätä kirjaa tietysti Pienen runotytön ja tein myös mokan kirjojen järjestyksessä ja lukaisin Runotyttö etsii tähteään -kirjan ennen tätä. Hiukan lukukokemusta tietysti häiritsi, että tiesin, mitä seuraavassa kirjassa tulee tapahtumaan, mutta ei se juurikaan nautintoa poistanut. Oli ihan mukava paikata aukko Emilian elämästä niiden lukiovuosienkin ajalta.

Tämän kirjan lukemiseen meni yllättävän kauan, koska ilmeisesti olen ollut varsin väsynyt koulun takia ja kun olen lukenut - tarkkaan ottaen kuunnellut - kirjaa nukkumaan mennessä, olen nukahtanut aina hyvin nopeasti. Parin viikon taaksepäin kelailun jälkeen sain kuitenkin vihdoin kirjan loppuun asti.

*******

Betty-sarjan ensimmäinen osa löytyy osoitteesta bettystewart.blogspot.com. Jostain syystä Blogger ei anna minun nyt luoda siihen linkkiä, pahoittelen.

En voinut enää odottaa

Olen jo jonkin aikaa miettinyt, että minun on pakko kirjoittaa ylös, mitä kaikkea oikein luen. Jossain vaiheessa keksin, että voin perustaa aiheesta blogin, johon voin listata lukemani kirjat ja kirjata niistä muutaman sanan ylös. Ennen kaikkea haluan pitää lukua siitä, kuinka paljon oikein luenkaan.

Ajattelin, että aloitanko. blogin, kun täytän 17 (pari kuukautta enää...), mutten voinut vastustaa kiusausta. Haluan kirjoittaa lukemista kirjoistani jo nyt.

Koska en tiedä tarkkaan, kuinka paljon olen lukenut kirjoja tähän asti - satoja ainakin - aloitan listauksen ihan numerosta 1.

Olen lukenut elämäni aikana jo nyt hyvin paljon hyvin erilaisia kirjoja. Ehkä tämä blogi tulee konkretisoimaan itsellenikin sitä, mitä ja miten paljon oikein luen. Välillä hämmennyn itsekin siitä, millaisia kirjoja käsiini oikein päätyy.