Käsitöitä pitkästä aikaa

Käsityökärpänen taisi puraista ison palan tässä pari päivää sitten. Kävin pyörimässä Itiksen Eurokankaan muuttoalessa täysin ilman suunnitelmaa. Mielessä oli tosin pari vaatetta, joita olen jo pitemmän ajan päässäni pyöritellyt, mutten etsinyt niihin tietoisesti kankaita. Hipistelin kaikkea vastaantulevaa sillä ajatuksella, että haluaako tämä kangas tulla tehdyksi.

Tilkkulaatikosta vastaan tuli kangas, joka halusi tulla tehdyksi. Hetken kangasta käsissäni pyöriteltyä tiesin jo hyvin selvästi, mitä siitä tulee. Vihreä t-paita, jonka hihat on virkattu.

Kaupassa pyöriessäni mieleen muistui myös se tosiseikka, että farkkuni ovat melko hajoamispisteessä ja niiden hajottua ei minulla ole muita pitkiä housuja kuin kahdet reisitaskuhousut. Olen pitkään haaveillut vaaleista pellavahousuista ja onneksi sen muistin. Pellavakankaita löytyi 25 e/kg –laatikosta ja sieltä heti tarttui mukaan vaaleaa pellavaa, joka tällä hetkellä pyörii pesukoneessa.

Koska Eurokankaassa tosiaan oli muuttoale, kaikista kankaista sai vähintään -20% alennuksen. Niinpä tuleviin housuihini pellavakangas, jota on vähän reilusti, maksoi 12 euroa ja paitaan ostamani kangas vain 42 senttiä.

Tulin kotiin ja otin heti kynän käteen piirtääkseni mallikuvan paidasta. En ole aikoihin piirtänyt, ja ihmisen mittasuhteet menivät vähän pieleen, mutta yleiskuvan asusteesta kuitenkin saanee.


(En jaksanut kovin keskittyä kuvan värittämiseen… Tämä on siis paidan etumus.)

Kaavojen piirtäminen ei ole mikään vahvin alani. Viimeksi, kun yritin itse kaavat suunnitella ja piirtää, lopputuloksena syntyi vähän sinnepäin oleva mekko, joka ei ihan istunut. Tai siis ei ihan mennyt kiinni. Tästä kokeilusta on tosin jo kaksi vuotta aikaa. Toisaalta en ole sen jälkeen edes juurikaan ommellut – mitään kauratyynyä monimutkaisempaa.

No, kuten mallikuvastanikin huomaa, ei ideani ole mikään ihan yksinkertaisin. Mittanauhan, sanomalehtipaperin (käy kaavapaperista vallan mainiosti), saksien ja vahanauhojen kanssa aloin suunnitella kaavoja. Vahanauhoja käytin ”piirtämiseen”. Aina välillä kävin myös katsomassa vähän mallia muista paidoista.

Lauantai ja sunnuntai vierähti mukavasti kaavojen parissa. Haastetta tuotti myös kangas, jota on ehkä 45 cm mittainen pätkä. Se vaati lisämietintää niiden kaavojen kanssa. Mutta sunnuntai-iltana oli minulla kaavat valmiit.

Koska luottoni kaavanpiirtotaitooni on melkoisen vähäinen, päätin tehdä ensin lakanakankaasta mallikappaleen, jotta näkisin, toimiiko suunnitelmani yhtään. Tänään aamupäivällä tein sen. Selkäkappaleen kaavassa en ollut ottanut lainkaan huomioon sitä, että suunnittelin tekeväni – ja tein – selkään pari muotolaskosta. Niinpä selästä mallikappale-paita oli aavistuksen pieni, muuten todella hyvän tuntuinen. Luotto taitoihini nousi kohinalla.

Mallikappaleen teko oli siksikin varsin hyvä ajatus, että pääsin harjoittelemaan niiden laskosten ompelua. Ei ihan kaupan paitojen veroista jälkeä tullut... Huomenna ehkä osaan sen jo paremmin. Tai ainakin osaan tarkistaa, onko ompelukoneen neula keskellä vai jommassakummassa sivussa. Tänään en ensin huomannut asiaa ja olin pitkään ommellut neula oikealla ja ihmetellyt, kun ei ommel mene ihan siihen kohtaan kuin tähtään.

Huomenna voisin itse paidan ommella. Tänään ehkä jo sommittelen kaavoja kankaalle. Mistään langan suunnasta en aio välittää, koska sitä kangasta on tosiaan niin vähän, ettei parane nirsoilla.

Housuja varten pyysin kaavat ompelija-äidiltäni, vaikka tällä hetkellä uskoisin ehkä kykeneväni tekemään nekin itse. Helpompaa vaan, jos saan äidiltä jonkun peruskaavan, jota voin myöhemminkin hyödyntää.

*******

Tuossa alkukesästä tein kännykkäpussin… Kuva ei ole suuntaukseltaan paras mahdollinen, mutta paras, mihin itse sillä hetkellä pystyin. Virkkauksessa käytetty ketjusilmukkaa, kiinteää silmukkaa ja pylväitä – kaikkia silmukkamuotoja, joita osaan. Läppään pitäisi vielä laittaa tarra, mutten ole tullut hankkineeksi sitä vielä.